Verkkopelit

Joskus menneisyydessä toimistotyön tylsempiä hetkiä kulutettiin perinteisesti pasianssin tai miinaharavan parissa. Tämä oli sikäli helppoa että käytävää pitkin sattumalta kulkeva pomo ei yleensä kiinnittänyt huomiota rauhallisiin klikkailuun ääniin. Ajantappopelit ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään hikeä otsaltaan pyyhkivän, iloisesti pulputtavaa älypuhelintaan hakkaavan konttorityöntekijän työmoraali saattaa helpostikin päätyä hieman kyseenalaiseen valoon.

Internet on pullollaan pelejä, joista suuri osa on ilmaisia, selaimessa pelattavia pelejä. Osa tällaisista peleistä toimii standardiselaimella, osa vaatii jonkinlaista liitännäistä (plug-in), kuten esimerkiksi flash-pelit vaativat Adobe Flash-liitännäisen. Osa verkkopeleistä hyödyntää markkinointistrategianaan ns. freemium-mallia, jolloin itse pelaaminen on ilmaista, mutta pelaaja voi maksamalla päästä pelissä nopeammin eteenpäin tai saada muita virtuaalisia hyödykkeitä. Toisaalta on myös ihan avoimesti maksullisia pelejä, kuten vaikkapa MMORPG-peli World of Warcraft, joka vaatii tietyn kuukausimaksun, mutta itse pelin sisällä ei voi edetä visaa vinguttamalla (ei ainakaan rikkomatta pelin käyttöehtoja), mikä tekee tietysti itse pelaamisesta reilumpaa.

Omanlaisensa ison ryhmän muodostavat erilaiset sosiaalisen median pelit, eli juuri ne joiden pelikutsuista jokainen Facebook-käyttäjä on saanut nauttia riesaksi asti. Tyypillistä some-peleille on se, että ne eivät välttämättä useinkaan ole varsinaisesti moninpelejä, mutta edetäkseen pelissä pelaajan tulee olla vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa ja/tai värvätä kavereistaan uusia pelaajia, jolloin peli toimii vähän verkostomarkkinoinnin tapaan. Tämä on juurikin syy niiden Candy Crush Saga ja Farmville-kutsujen paljouteen.

Internetistä löytyy myös useita virtuaalisen deittailuun, chattailuun ja muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen tarkoitettuja virtuaalimaailmoja, joissa käyttäjä tyypillisesti luo mieleisensä hahmon ja toimii haluamallaan tavalla vuorovaikutuksessa muiden käyttäjien hahmojen kanssa. (Esim. Second Life) Vaikka tällaisista virtuaalimaailmoista yleensä puuttuu pelille ominaiset tavoitteet, eivätkä siksi ole pelejä sanan varsinaisessa merkityksessä, lasketaan ne silti osaksi verkkopelien kulttuuria.